Koirani

Olen lapsuudesta saakka ollut eläinrakas, koirat ovat näytelleet perheeni lisäksi pääosaa elämässäni.

Eka koirani oli kääpiömäyräkoira asuessani vanhempien kotona.

Muutin pois kotoa ja tuli oma perhe kuvioihin. Ennen poikani kouluikää, otin kääpiövillakoiran. Koulutin koirani, mm. tottelevaisuus hallussa, koira sai kävellä kadullakin ilman hihnaa sivullani.

Villiksen jälkeen otimme kolme tiibettiläistä, joista yksi oli kasvattini. Jokainen tibbe eli vanhaksi 13-14 vuotiaaksi. Senjälkeen olin vuoden ilman koiraa. Poikani oli lähtenyt opiskelemaan ja perustamaan omaa perhettä. Tiibetinterriereitteni Tamin ja Taikan kanssa kävin koiranäyttelyissä. Taikasta tuli Pohjoismaiden muotovalio ja Tami sai Suomen ja Norjan muotovaliotittelit.

Vaihdoin asuinpaikkakuntaa avioeron jälkeen Nokialle 2001.

Tiibetinterrierit olivat lähteneet taivaan koiratarhaan. Avopuolisoni kanssa hankimme 3 vuotiaan belgianpaimenkoiran Sallyn. Sally haettiin Kouvolasta entisen omistajan jouduttua siitä luopumaan. Sitten ilmestyi Kinway-kennelistä 9-viikkoisina pentuina Della ja vuoden kuluttua Blanca. Della teki ekan pentueen jossa oli 6 pentua. Myöhemmin Della teki kakkospentueen, ja myös 6 pentua. Tästä pentueesta jätin itselleni Sirin.

Aiemmin kävin koiranäyttelyissä Dellan ja Blancan kanssa. Jätin ne pois, koska työn ja kodin takia en ehtinyt ja ei ollut oikein kiinnostusta aktiiviseen näyttelyharrastukseen. Tälläinen koiranäyttelyharrastus vaatii aktiivista kiinnostusta. Myöskin vaatii paljon rahallista panostusta, koska mitään halpaa lystiä oman koiransa kanssa käyminen koiranäyttelyissä ei ole.

Muuten olen edelleen kiinnostunut koirien koulutuksesta ja käyn joskus koiranäyttelyissäkin ihailemassa muita havoja ja koiria

Olen kouluttanut koirani aina, eli perustottelevaisuus on koirillani kunnossa. Nykyiset havani ovat myös ottaneet mallia Sallysta, eli ilmoittavat myös kännykkään tulevat viestit, tai pihaan ilmestyvät vieraat omalla tavallaan. Joten minulla on kolme havaa kylkiäisenä kuulokoirina.

Koirani voivat olla vapaana takapihalla, eivätkä karkaa. Etuoven voin huoleti jättää auki, tai auton oven, koirani eivät karkaa. Sänkyyn ei koirillani ole asiaa. Ruokakipolle kaikki menevät yhtäaikaa ja odottavat lupaa saada syödä. Ei edes maasta oteta mitään suuhun ja luu annetaan käskystä pois suusta.